Kauppias Tiia, kuka hän on?

15.01.2017

Terveiset avannosta!

Merestä ja kylmästä vedestä saa virtaa tähän arkeen ja kaikenlaiseen pöhinään:)

Meinasi tämän päiväinen blogi jäädä kirjoittelematta, kun suunnittelimme luokkakoukousta ala-asteen luokkakavereiden kanssa. Olisihan se kiva nähdä vanhoja tuttuja oikeassakin elämässä eikä vain siellä facebookissa. Pieniä muistoja putkahti mieleeni, kun minulle esitettiin kysymys "Mihin yläasteelle sinä menit?" Erosin porukasta silloin ala-asteen jälkeen ja lähdin lukemaan latinaa Klassikon kouluun mielessäni lääkärin opinnot. Tulihan minusta kirurginveistä käyttävä ammattilainen, muttei lääkäriä:) 

Siitä pääsemmekin tämän päivän aiheeseen eli päätin esitellä itseni vaikkakin taustani on suurimmalle osalle Stellassa kävijöille jo tuttua tavaraa. Mutta elän toivossa, että jokunen vieraampikin lukija sivuille eksyy;)

Eli olen Tiia Vaaksjoki ja ihan perus turkulainen. Heidekenillä syntynyt eli siis minussa on ihka aito turkulaisuuden leima, joka ei pesemällä pois lähde. Kotiseudun syntyperää on välillä kyselty kovan höpöttämisen johdosta ja löytyyhän sitä karjalaista vertakin minusta isovanhempien puolelta eli siinä siis ehkäpä selitys kovaan puhumiseeni :)


                            Minä jouluisessa porokuvassa:)

Minulla on 15- vuotias poika ja kaksi pientä koiraa. Intohimonani on dekkareiden lukeminen, ulkoilu sekä meri ja veneily sekä rakkaat ystävät. Pienellä vanhalla paatillani seilaamme pitkin lähialuita ystävieni kanssa ja nautimme Turun saaristosta. Sain saaristolaivurintutkinnon suoritettunia messinkisen kapteenin kyltin äidiltäni ja joskus on haaveissa saada vielä vene, jossa olisi ovi, johon kyltin voisi kiinnittää ;D Puutarhaakin toivon mukaan pääsen laittelemaan kevään koittaessa. Muutin syksyllä rivitaloon, jonka entinen asukas oli vienyt kaiken pensasaitaa myöden. Positiivisena ihmisenä nauroin, että saan ainakin aloittaa kaiken alusta alkaen. Meillä ei ole edes nurmikkoa:)


Wili ja Venni, laivakoirat:)

 Lääkärinhaaveet silmissäni halusin lähteä opiskelemaan aikoinani nuorena tyttönä terveydenhuolto-oppilaitokseen ja ainoa vaihtoehto oli silloin lähteä Helsinkiin, koska muualle kuin Uudenmaan lääniin ei ollut asiaa alle kahdeksantoista kesäisenä. Sisulla menin pääsykokeista läpi ja lähdin opiskelemaan jalkojen anatomian ihmeelliseen maailmaan kahdeksi ja puoleksi vuodeksi. Hesalaista ei minusta tullut vaikka töitä sain Siuntion kylpylästä jo ennen valmistumistani. Vuonna 1994 sain vihdoinkin jalkojenhoitajan paperit käteeni ja jopa stipendin. Myönnän olleeni hemmoteltu ja etuoikeutettu aikuisten luokkakavereideni keskellä nuoren ikäni takia, mutta tein kyllä kovasti töitä valmistumiseni eteen. Piti näyttää, että lapsikin pärjää aikuisten maailmassa;) Ehkä kovimmalle otti se, kun opettajat aina sanoivat "Kirjoittakaa ja käyttäkää hyväksi elämänkokemustanne!" Mitä elämänkokemusta?? Olin silloin 17- vuotias :D

Muistan kuin eilisen päivän, kun kesken työpäivää Siuntiossa minut kutsuttiin työpäivän aikana käytävälle lankapuhelimeen ja minulle tarjotiin töitä Turusta. Pääsisin kotiin:)

Ei meillä ollut kännyköitä vaan silloin soiteltiin puhelinkopeista ja lähetettiin kirjeitä Turkuun kavereille ja sen takia oli yhteydenpito paljon vaikeampaa kuin nykyään ja koti-ikäväkin oli kovempi. En Skypetellyt ystävien kanssa vaan kävin kauppa-autossa ostamassa lohdutukseksi kaurakeksejä ja pesin yleisessä pesulassa pyykkejä markan kolikkoilla:) Oi niitä aikoja, ja olihan siellä paljon kivojakin hetkiä:)

Tein töitä omistamassani Jalkaklinikka Digituksessa melkein 20 vuotta. Sinä aikana sain paljon kokemusta ongelmallisten jalkojen hoidosta. Tein yhteistyötä monien lääkäreiden, Tyksin sekä eri yhdistysten kanssa. Hoidin diabeetikoita, reumaatikkoja, neurologisia sairauksia sairastavia ihmisiä ja paljon muitakin mielenkiintoisia tapauksia. Oli kynsi- ja iho-ongelmia. Tein yksilöllisiä tukipohjallisia ja varvastukia. Opiskelin myös työni ohella Kankaanpäässä jalkineen valmistusta ja suutarin taitoja yli kahden vuoden ajan.   

Näistä kaikista ammattitaidoista koen olevan valtavasti apua kenkien myymisessä. Tunnen jalat ja niiden ongelmat. Ymmärrän mistä mikäkin vaiva johtuu ja yritän keksiä siihen ratkaisun parhaani mukaan ja auttaa asiakasta löytämään sopivat jalkineet. Tunnen jalkineen rakenteen ja valitettassani kenkiä myyntiin pystyn katsomaan ammattisilmällä monia vaatimuksia, jotka kenkiin kohdistuvat. Pystyn tekemään pieniä muutoksia jalkineihin. Harvemmin oikein hankaliin jalkoihin saa ihan suoraan sopivaa kenkää vaan pienillä muutostöillä kenkä saadaan istuvaksi.

Monesti joutuu tekemään myymistilanteessa kompromisseja kenkien valinnan suhteen, kun kaikkiin vaivoihin ei apua saa. On otettava niin monta asiaa huomioon jalkineita valitessa. Onko koko oikea? Onko lestin leveys sopiva? Pystyykö asiakas pukemaan kengät itse? Sietääkö asiakkaan iho kyseisiä materiaaleja, onko allergiaa? Onko perussairauksia esim diabetes, jolloin joudun ottamaan huomioon monta seikkaa? Onko asentovirheitä, yksilöllisiä tukipohjallisia? Jäykkiä niveliä, leikkauksia taustalla? Ja monta muuta asiaa käy mielessä ja vielä unohtamatta monille tärkeää asiaa, kenkien ulkonäköä. Nainen on aina nainen, punaiset kengät houkuttelevat usein;)

Monet firmat mainostavat erityisiä Jalkapäiviä, meillä on aina Jalkapäivä:) Housun polvet puhki kuluneina polvistelemme mittaamassa jalkoja ja sovittamassa kenkiä asiakkaille. Joskus se voi tuntua asiakkaasta hassulta, kun myyjä konttaa jaloissa, mutta näin me saamme parhaimman tuloksen auttaaksemme silloin, kun asiakas haluaa apua ostotilanteessa.

Kerran asiakkaan mies tuli sisään liikkeeseen ja huudahti: "Tuollaista palvelua olet saanut viimeksi Tokiossa!"

Kirjoittelen kenkien valinnasta vielä tarkemmin eri artikkelissa sitten myöhemmin. Tämän tekstinhän piti kertoa minusta :D mutta niin kuin näette jalat ovat intohimoni ja lähellä sydäntäni ja teen tätä työtä täydellä antaumuksella, jolloin kirjoittelukin harhautuu pois itse aiheesta eli jalkoihin. Usein lähipiirini ja asiakkaanikin saavat kuulla suoran mielipiteeni kenkien sopivuudesta. Yritän hiukan huumorilla sanoamisiani keventää ja onneksi usein saan kiitoksen suoruudestani vaikka ei se aina olekaan kaikkein mukavinta kuultavaa:)

Kovin paikka on minulle ollut teinipoikani kengät, mutta joskus luovutan suosiolla, kun tajuan jääväni taistelussa toiseksi;)

Mukavaa viikkoa teille! Ensi viikolla lomailen pari yötä Gdanskissa hyvän ystäväni kanssa, mutta alkuviikolla olen töissä ja sen jälkeen teitä auttavat ihanat myyjäni Krista ja Anne:)